Terminologia
Audiofiili, latinan kielestä audire (kuulla) ja kreikan kielestä philos (rakastaa), tarkoittaa ihmistä, joka on omistautunut äänen tallentamiseen ja toistamiseen pyrkien luonnonmukaisuuden saavuttamiseen.
Suuri luonnonmukainen toistotarkkuus eli Hi-Fi (engl. high fidelity) on termi, jota käyttävät kotistereokuuntelijat, ääniharrastajat ja audiofiilit, viitaten korkealaatuiseen äänentoistoon, joka on hyvin lähellä alkuperäistä tallennetta. Hi-Fi -tekniikassa on lähes minimaalisessa tai huomaamattomassa määrin melua ja vääristymää, mutta täsmällinen taajuuksien suhde. 2000-luvulla vaihdettiin termi Hi-Fi laajalti termiin high-end.
Ääni on värähtelyä mekaanisena energiana, joka siirtyy aineen välityksellä aaltona. Tyhjiössä ääni ei kulje. Ääntä voidaan enemmän kuvata aaltolajin mukaan, jota kutsutaan taajuudeksi (Hz) ja kuvataan aallonpituuden, aikajakson, värähdyslaajuuden (amplitudin) ja nopeuden mukaan.
Ihminen kuulee tavallisesti 20-20000 Hz:n välillä olevat äänet, vaikka tämä väli muuttuu suuresti vanhenemisen ja työssä saatujen kuulovammojen seurauksena. Suurin osa kehitysmaiden ihmisistä ei kuule enää yli 18000 Hz:n ääntä tullessaan teini-ikään ja vanhetessaan kadottavat yleensä kyvyn erottaa korkeita ja matalia ääniä. Suurin osa ihmispuhetta tapahtuu alueella 200–8000 Hz. Ihmiskorva on herkimmillään alueella noin 1000–3500 Hz.
Kaiutin on sähkö-akustinen siirrin, joka muuntaa sähköisen signaalin ääneksi. Kaiutin muuntaa sähkövirran vaihtelut, jotka edustavat puhetta tai musiikkia, mekaanisiksi kalvon värähtelyiksi. Kaiuttimen kalvon liike saa ilmamolekyylit värähtelemään, luoden akustista energiaa, joka puolestaan korvissamme tulkitaan ääneksi.